Muotoilukasvattamaan Designklassikoiden avulla!
Sivuilla tarjottujen tehtäväkokonaisuuksien lähtökohtana toimivat seuraavat esineet: Kaj Franckin suunnittelema Teema-muki (Kilta), Alvar Aallon Aalto-maljakko (Savoy), Maija Isolan Lokki-painokangas, Olof Bäckströmin Fiskars-sakset sekä Janna Syvänojan koru kierrätysmateriaalista. Samat esineet voi löytää Designmuseon suomalaisen muotoilun historiaa avaavasta perusnäyttelystä Suomalainen Muoto.
Valituista esineistä neljä on teollisesti valmistettuja, viides on esimerkki uniikista taidekäsityöstä. Esineet ovat keskenään erilaisia: ne on tehty erilaisista materiaaleista eri aikoina ja niiden suunnittelijat ovat kukin omalla tavallaan kiinnostavia.
Tehtävien ja esineiden avulla avataan muotoiluun liittyviä kysymyksiä. Tehtävien parissa työskentely on myös historiallisella näkökulmalla varustettua kulttuuriperintökasvatusta, tutustumista suomalaiseen kulttuuriin. Klassikkoesineet ovat viesti aikansa arvoista ja useat näistä esineistä elävät edelleen osana monien suomalaisten arkea.
Lapselle suomalaisen muotoilun klassikkoesineiden parissa työskentely voi toimia avaimena oman esineympäristön uudenlaiseen näkemiseen ja arvostamiseen. Esineet ympärillä näyttäytyvät uudella tavalla, alkavat kiinnostaa ja herättää kysymyksiä.
Valikoi sivuilta sopiva tehtäväkokonaisuus ryhmällesi toteutettavaksi.Tehtävien parissa puuhatessa vierailu museoon ei ole välttämätön, mutta on kuitenkin hyvä, jos opetuksessa käsitelty esine on ryhmän käytössä ja käsin kokeiltavana. Jos esineitä ei ole helposti saatavilla Designmuseo lainaa esineitä päiväkotien käyttöön. Lisää tietoa lainaesineistä löydät Kasvattajalle-osiosta.
Teema-muki, 1979-1980
Teema astiasarja pohjautuu Kaj Franckin vuonna 1948 suunnittelemaan Kiltaan. Kaj Franck/Arabia, astiasto Kilta, 1948, kuva Rauno Träskelin.
Taloustavaran modernisointi käynnistyi Arabialla 1945, jolloin Kaj Franck (1911-1989) tuli kehittämään tehtaan tuotesuunnittelua. Häntä kiinnosti sarjavalmistus ja tekniikan mahdollisuudet tuottaa monipuolisia, käytännöllisiä esineitä kohtuulliseen hintaan.
Teema-muki on osa Franckin vuosina 1979 – 1980 suunnittelemaa Arabian BAU Teema astiasarjaa. Teema astiasarja syntyi vuonna 1948 suunnitellun Kilta-sarjan pohjalta, joka oli poistettu tuotannosta 1975. Alkuperäiseen sarjaan ei kuulunut mukia, vaan pienempi kuppi. Muki syntyi kupin muodon pohjalta osaksi Teemaa.
Kun Franck suunnitteli Kilta-astiasarjan vuonna 1948, hän uudisti samalla koko astia-ajattelua. Kilta oli aikansa muista astiasarjoista poiketen vailla koristeita, vapaasti yhdisteltävissä, sitä myytiin peristeisistä astiastoista poiketen yksittäisinä esineinä ja sen muoto perustui geometrisiin perusmuotoihin. Vaikka Franck suunnitteli astiasarjaa edullisiksi ja käytännöllisiksi koko kansan astioiksi, sen koristeettomuus ja yksinkertainen ilme eivät alkuun houkutelleet.Vasta ulkomailta tullut tunnustus ja markkinointityö vakuuttivat suomalaiset sen ansioista.
1990 tuotantoon tulivat suositut Muumi-hahmoilla koritetut Teema-mukit. Muotoilija Tove Slotte muokkaa Tove ja Lars Janssonin alkuperäisiä piirroksia sopiviksi Arabian Muumi-tuotteisiin.
Fiskars-sakset, 1967
Olof Bäckström (oranssit) 1968, Olavi Lindén (punaiset) 1980-luku / Fiskars sakset, kuva Rauno Träskelin
Fiskarsin rautaruukki sai alkunsa vuonna 1649, ja se on yksi Suomen vanhimmista yrityksistä. Fiskarsin ruukin tehdas läntisellä Uudellamaalla on valmistanut 1830-luvulta lähtien auran teriä, kirveitä ja saksia.
Olof Bäckströmin (1922-) suunnittelemien saksien lähtökohtana olivat räätäleiden hyvin käteen istuvat sakset. Oranssikahvaiset yleissakset tulivat tuotantoon vuonna 1967. Niiden perusominaisuuksia ovat ergonomisuus eli käyttömukavuus sekä hyvä leikkaavuus.
Muovi otettiin käyttöön Fiskarsin tuotannossa 1950-luvun lopulla, ja se mullisti myös saksien valmistamisen. Terien tarkka hionta sekä niiden ympärille ruiskuvalamalla toteutetut kahvat edustivat aikansa huipputekniikkaa.
Saksien kehitystyötä jatketaan edelleen. Suunnittelu on monen asiantuntijan tiimityötä, koska usein myös tuotantotyökalut suunnitellaan samanaikaisesti. Bäckströmin suunnittelemien yleissaksien kohdalla aivan uutta oli yhdistää muovikahvat metallisiin teriin.
Saksien tunnusomaisesta oranssista väristä tuli koko yrityksen tunnusväri. Oranssi väri, Fiskars Orange®, rekisteröitiin viralliseksi tavaramerkiksi Suomessa vuonna 2004.
Aalto-maljakko (Savoy), 1936
Alvar Aalto / Karhula-Iittala, Aalto-maljakko 1936, kuva Jean Barbier
Savoy- eli Aalto-maljakon on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto (1898-1976). Maljakko kuuluu sarjaan erikokoisia maljakoita ja maljoja, jotka Aalto suunnitteli Karhulan lasitehtaan järjestämään suunnittelukilpailuun vuonna 1936. Aalto voitti kilpailun Eskimonaisen nahkahousut -nimisellä kilpailuehdotuksellaan. Aallon suunnittelema sarja vapaasti polveilevia taidelasiesineitä, valmistettiin esiteltäväksi Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 Alvar Aallon suunnittelemassa Suomen paviljongissa.
Mallista toteutettiin samana vuonna piensarjatuotantona maljakkoja ja tarjoiluastioita uuteen Savoy-ravintolaan Helsingissä, jonka sisustuksen toteutti Artek. Ravintolan mukaan maljakko sai ensimmäisen nimensä Savoy.
Artek perustettiin vuonna 1935 ensisijaisena tarkoituksenaan markkinoida Alvar Aallon suunnittelemia kalusteita. Artek teki myös sisustussuunnittelua. Yrityksen yksi perustajajäsenistä oli Alvar Aallon läheinen työtoveri, kollega ja vaimo, arkkitehti Aino Aalto.
Vasta 1953 maljakko tuli sarjatuotantoon, kun tekniikan kehitys teki tuotannon riittävän edulliseksi. Tänään maineikkaan Aalto-maljakon muotoihin voi törmätä ympäri maailmaa erikokoisten maljakoiden ja muiden esinesovellusten muodossa. Maljakon tuttua muotoa on käytetty esimerkiksi jääpalamuottiin, patavahtiin ja kynttilälyhtyyn.
Lokki- painokangas, 1961
Maija Isola / Marimekko, Lokki 1961
Maija Isola (1927–2001) suunnitteli ensimmäiset painokankaansa vuonna 1949 Printex Oy:lle, jonka yhteyteen perustettiin pian uusi yhtiö - Marimekko Oy. Maija Isola jatkoi työtään Marimekossa sisustuskankaiden pääsuunnittelijana vuoteen 1987 asti.
1960-luvulla Marimekko nousi laajaan kansainväliseen maineeseen ja toimi painokangastuotannon uudistajana. Maija Isola oli mukana tuomassa painokankaisiin isoja kuvioita, kirkkaita värejä ja laajoja väripintoja.
Lokki on yksi Isolan Marimekolle suunnittelemista yli 500 painokangaskuosista. Lokki-painokankaassa kuvion pelkistäminen on viety äärimmilleen. Isolan suunnittelemissa painokangaskuoseissa tyylit vaihtelevat geometrisesta pelkistämisestä romanttiseen koristeellisuuteen ja abstraktista kerronnasta esittäviin aiheisiin. Usein hänen käyttämänsä luonnostelutekniikka näkyy painokangaskuoseissa - esimerkiksi leikkaamalla toteutetut muodot tai valokuvaustekniikan käyttö.
Maija Isola toimi myös vapaana kuvataiteilijana ja maalasi koko elämänsä ajan. Hänen tiedetään keränneen ideoita suunnittelutyöhönsä esimerkiksi kuvataiteesta, kirjallisuudesta, luonnosta ja matkoiltaan eri puolilla maailmaa. 1960-luvulla Maija Isolaa inspiroi Ravi Shankarin musiikki, jota hän kuunteli maalatessaan Marimekon tiloissa luonnoksiaan rullapaperille, lattialla istuen.
Janna Syvänoja, kaulakoru paperista 1999
Janna Syvänoja, kaulakoru paperista 1999, kuva Museokuva
Sisustusarkkitehdin koulutuksen hankkinut Janna Syvänoja (1960-) työskentelee taidekäsityön ja kuvataiteen puitteissa. Hän käyttää taideteoksissaan luonnosta kerättyjä materiaaleja ja kierrätysmateriaaleja. Paperin lisäksi hänen teoksistaan voi löytää esimerkiksi tuohta, viljaa, simpukoita, lehtiä, munankuoria, hiuksia, eläinten karvaa, linnunsulkia, siemeniä ja siitepölyä.
Materiaalivalinnat herättelevät katsojan pohtimaan taiteen ja korutaiteen perinteisiä arvojärjestelmiä, kun Syvänoja muuttaa taideteoksissaan arvottoman materiaalin arvokkaaksi. Teokset panevat ajattelemaan esimerkiksi, mistä esineelle antamamme arvostus muodostuu.
Syvänoja myi opiskeluaikanaan 1980-luvun lopulla itse tekemiään sanomalehtipaperista valmistettuja koruja. Hänen vuonna 1999 suunnittelemansa kaulakorun rakenteesta syntyvä pelkistetty muoto ei helposti paljasta, mistä esineessä on kyse. Materiaalina ovat aikataulukirjan sivut ja kirjan sivuilla säännöllisesti toistuvat tekstirivit muodostavat korun pintaan kuvion.
Janna Syvänojan korut ovat uniikkeja taideteoksia. Hänen työnsä puhuvat kertakäyttökulttuuria vastaan.
